Kävelen veden kastelemalla pihamaalla. Tummanharmaat pilvet väistyvät kuun tieltä. Pimeys laskeutuu maan päälle. Yö ottaa vallan. Luonnonäänet kaikkoavat yötä pakoon. Ihmiset lukitsevat asuntojensa ovet. Eläimet ryömivät koloihinsa turvaan. Minun on aika muuttua yön valtijattareksi ja lähteä yölliselle metsästysretkelleni. Suljen silmäni ja keskityn. Muutaman sekunnin kuluttua tunnen olevani valmis. Avaan silmäni ja katselen itseäni tovin. Ihoni hohtaa valkeana kilpaa kuun kanssa. Lähden vauhdikkaaseen kiitoon kohti synkkää metsää, jossa aina öisin metsästän. En malta odottaa, että pääsen taas juomaan herkullista peuranverta. Ihmisveri on aivan liian makeata minun makuuni. Haistan jo kaukaa mehukkaan veren tuoksun. Pysähdyn aivan toviksi, jotta erotan mistä suunnasta tuo hurmaava tuoksu tulee. Lähden korviahuumaavaan vauhtiin kohti puroa, jonka ääreltä tuoksu kantautuu.

Upotan hampaani kauniiseen, vaaleanruskeaan peuraan, joka makaa maassa avuttomana minun allani. Olen voimakkaampi kuin peura, se kuuluu onnekseni vampyyrin luontaisiin etuihin. En valinnut tätä elämää itselleni. Olisinpa voinut valita. Mutta kuulemani tarinan perusteella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa minut. Onneksi olen sopeutunut hyvin elämään ihmisten keskellä. Verikään ei tuota enää samanlaista himontunnetta kuin ennen. Voin olla aivan luontevasti ihmisten seurassa. Mutta jos ihmisellä on lemmikki, on minun hieman vaikeampaa olla luontevasti. Mutta kyllä sekin onnistuu. Kunhan olen ihmishahmossani. Muuttuneena en pysty vastustamaan kiusausta juoda viattoman luontokappaleen verta. Nousen seisomaan ja pyyhkäisen suupieleni kämmenselkääni. Nuolen veren pois. Haistan vielä toisenkin veren tuoksun. Se on ihmisverta. Pakenen paikalta, sillä en kestä tuota hajua. Vaikka veri ei maistu minulle, voisin silti menettää itsehillintäni ja tappaa viattoman retkeilijän. Tekisin siinä kyllä palveluksen muille lihansyöjille, mutta ei, en pysty siihen. Olenhan itsekin oikeastaan vain ihminen.

Saavun pihatielleni. Piiloudun lähimmän pihapuun taakse. On aika muuttua jälleen ihmiseksi. Suljen silmäni ja keskityn. Muutun. Avaan silmäni ja katson itseäni. Ihoni on taas aivan kuin ihmisen iho, vaaleanharmaa ja lämmin. Enää en hohda kilpaa kuun kanssa. Aamu alkaa valjeta. Se ei haittaa enää, sillä olen ihmishahmossani. Kävelen hymyillen taloni ovelle. Astun ovesta sisään ja kävelen olohuoneen sohvalle nukkumaan. Nukahdan heti.