Kävelen yksin sumuisella niityllä.
Mukanani iso köysikerä.
Löysin sen vanhan linnan ullakolta.
Olen matkalla vanhalle venevajalle.
Minulla on kamala olo.
Se on sinun syytäsi.
Menit minua pettämään.
Parhaan ystäväni kanssa.
Halusin kostaa.
Mutta en pystynyt siihen.
Joten kostan itselleni.
Ja samalla sinulle.
Jos vain saat joskus tietää.
Jätin kirjeen pöydällesi.
Olet varmaan lukenut sen jo.
Yrität soittaa minulle.
Mutta se on liian myöhäistä.
Olen päätökseni tehnyt jo.
Kiipeän venevajan yläkertaan.
Sidon köyden toisen pään parruun.
Toisen pään pujotan kaulani ympärille.
Hyppään alas.
Köysi katkeaa.
Putoan kovalle puulattialle.
Köysi putoaa perässäni.
Nostan katseeni lattiasta.
Näen ulkona hahmosi.
Näet minut.
Juokset luokseni ja polvistut viereeni.
Otat minut tiukkaan syleilyyn.
Itken olkapäätäsi vasten.
Tässä minun on hyvä olla.
Ainakin hetki.
Sitten muistan tekosi.
Irroottaudun otteesta ja juoksen ulos.
Kohti vesiputousta.
Hyppään jokeen hieman ennen putousta.
Vesi on kylmää.
Se ympäröi minut.
Hyppäät perääni.
Liian myöhään.
Olen jo matkalla alas.
Kohti kuolemaa.
Iskeydyn voimalla veteen.
En tunne mitään.
En kuule mitään.
Näen vain valoa.
Kävelen kohti sitä valoa.
Olen taivassa.
Näen sinut.
Voin yllättäen paremmin.
On hyvä nähdä sinua täällä.
Kuulumme yhteen.
Suljet minut hellään syleilyyn.
Siinä pysyn.
Siinä minun on hyvä olla.